Hyppää pääsisältöön

28.11.2022

Kolme pitkän linjan kausilippulaista kertovat, mistä kaikki alkoi ja mitä yksi konsertti voi saada aikaiseksi.
Kuva
Kolme ihmistä ja Jyväskylä Sinfonian juliste. Kuva Suvi Lindell-Mäkelä

Riitta-Marja Kuusela, Voitto Manninen ja Kati Rinne ovat olleet pitkään Jyväskylä Sinfonian kausilippulaisia.


Kipinä orkesterimusiikkiin syttyi Kati Rinteellä jo lapsena, kun hän pääsi kuuntelemaan Oriveden Klemetti-opiston jokavuotisen musiikkileirien antia. Kati muutti Jyväskylään vuonna 1966 ja siitä asti hän on käynyt konserteissa.

Kausilipun hän hommasi ”vasta” 80-luvun alusta. Eräänkin kerran Kati oli töiden jälkeen niin väsynyt, että mietti, jaksaako lähteä koko konserttiin.

– Niin vain lähdin ja olin konsertin jälkeen kuin uusi ihminen, olisin voinut vaikka talon rakentaa!

Riitta-Marja Kuusela kertoo aina olleensa orkesterimusiikin ystävä. Jyväskylä Sinfonian konsertteihin hän päätyi työkaverin kautta, jolla oli kausiliput miehensä kanssa. Miehellä oli paljon menoja ja ystävä pyysi häntä monesti seuraksi. Syksyllä 2005 Riitta-Marja hankki miehensä kanssa kausiliput. Välillä hän mietti, että miksi tulee ostettua aina se kausilippu eikä vain irtolippuja joihinkin konsertteihin.

– Ei välttämättä muuten tulisi lainkaan lähdettyä! Monta kertaa saa suurenmoisen musiikkikokemuksen ja nautinnon, vaikka olisikin epäilyksiä, kun ei tunne ohjelmistoa tai esittäjiä.

Voitto Manninen päätyi musiikin pariin toisella tapaa.

– En omaa minkäänlaista musiikillista taustaa, mutta 80-luvulla aloin seuraamaan orkesteria, kun muutin Tampereelta Jyväskylään. Patrick Gallois toimi silloin orkesterin kipparina. Kerran uutisoitiin, että hänen Lievestuoreen talonsa paloi ja meinasi rakentaa uuden tilalle, mutta edessä olikin lähtö Jyväskylästä. Silloin ajattelin, että nyt täytyy päästä konserttiin.

Patrickin viimeinen konsertti keväällä 2012 teki ison vaikutuksen ja seuraavana syksynä Voitto hommasi kausilipun. Musiikki vei hänet myös alan luentojen ja kirjallisuuden pariin.

– Kaverit monta kertaa kyselivät, että mitä sinä siitä ymmärrät. Vastasin, etten ymmärräkään, nautin vain. Vitsailin, että minun Souvarit-aika on tullut täyteen.

– Tulen aina ensimmäisenä paikalle ja luen rauhassa käsiohjelman. Sillä saa hyvän perustan illan konserttiin.

Jyväskylässä on hyvin avomielinen yleisö nykymusiikin osalta ja maine kiirii heidän edellään kapellimestareille asti. Kolmikko nostaa tässä esiin orkesterin nykyisen taiteellisen johtajan, Ville Matvejeffin.

– Ville on tavannut laittaa nykymusiikkikappaleen ensimmäiseksi. Siitä sitten on pikkuhiljaa tottunut niihin eläviin säveltäjiin, kuten Ville heitä kutsuu.

– Hienous juuri onkin, että ei tarvitse ymmärtää. Opettelee kuuntelemaan erilaisia juttuja, eikä niistä siltikään tarvitse pitää. Kaikilla on omat suosikkinsa, Riitta-Marja jatkaa.

– Paikan päällä on ihan oma maailmansa. Se voimaannuttaa ja saa palaamaan elävän musiikin pariin aina uudestaan, Kati toteaa.

– Musiikki myös rentouttaa, Riitta-Marja lisää.

Konsertin hyvän fiiliksen aistii ihan takapenkille asti, kolmikko toteaa yksissä tuumin.


Teksti ja kuva: Suvi Lindell-Mäkelä

Jyväskylä Sinfonia

Asiasanat: